Mikä muuttui teillämme 1.1.2016

Kokonaan uuden tieliikennelain eduskuntakäsittelyyn menoa odotellessa vuosi 2016 toi tullessaan muutamia muutoksia olemassa olevaan tieliikennelakiin. Normien purkamisen hengessä on vapautettu tieliikennekäyttöön nyt myös erilaiset sähköiset liikkumisvälineet.

Laitetta käyttävien tai muiden tienkäyttäjien näkökulmasta uudet tulokkaat eivät ole täysin ongelmattomia. Mikä sähköajoneuvo on, koska sitä väistetään ja mistä sellaisen tunnistaa?

Yllä oleva kuva hahmottaa uusien sähköisten ajoneuvojen luokkia ja vaatimuksia. Esimerkiksi jalankulkua avustavan välineen voi ottaa käyttöönsä kuka vaan.

Kouluissa kiertäessäni olen jutellut useiden lasten kanssa ja monen toivomuslistalta löytyy jo kuvan vasemmassa reunassa oleva jalankulkua avustava ”leijulauta”, ”tasapainolauta” tai ”sähköskootteri” – kuten lapset itse laitteita kutsuvat. Laitteita myydään jo muutaman sadan euron tarjoushintaan ja kotona saamme kuulla hankintaperusteluna kovin tutun viestin: kaikilla kavereillakin sellainen jo on.

Sähköistyvä liikenne vaatii pelisilmää

Täysin ongelmatonta näiden hyvää tasapainoa vaativien laitteiden yhteensovittaminen muun liikenteen kanssa ei ole. Euroopassa on tapahtunut onnettomuuksia, joissa pieni lapsi on horjahtanut laitteen päältä ajoradalle auton alle tai kaatunut itsekseen pienipyöräisellä sähköajoneuvolla. Ilman minkäänlaisia turvavarusteita kaatumisesta voi tulla ikäviä seuraamuksia.

Valistuksen kannalta suurin työ sähköisten liikkumisvälineiden käyttäjien kohdalla lieneekin turvavarusteiden käytöstä ja laitteen fyysisistä rajoitteista muistuttaminen. Muun liikenteen kohdalla on olennaista muistuttaa varovaisuusperiaatteesta: on liikuttava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen. Erityisesti lapset kannattaa huomioida kuin liikkuvina varoitusmerkkeinä.

Autoilevan vinkkelistä tärkeää on myös muistuttaa väistämissäännöistä: kääntyvä, kärkikolmion tai stop-merkin takaa tuleva ajoneuvo väistää risteävää tietä ajavaa. Maassamme on myös runsaasti yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä sekä niiden risteyksiä suojateineen. Koska osalla välineistä liikutaan jalankulkijan ja osalla pyöräilijän säännöillä, voi ratkaisujen tekeminen liikennetilanteissa olla hankalaa.

Sähköajoneuvon ongelmallinen rooli piileekin sen nopeudessa: Lain silmissä sähköajoneuvo on kävelyvauhdilla jalankulkija, mutta suuremmalla nopeudella pyöräilijä. Kävelynopeutta ei kuitenkaan määritellä laissa, eikä ennakkotapausta ole vielä oikeudessa ratkaistu, joten ennakkopäätös sovellettavasta nopeudesta tullaan pesemään jälkipyykkinä ensimmäisen onnettomuuden tapahduttua.

Tuleeko virittämisestä ongelma?

Laitteisiin liittyy myös onnettomuustilastoinnin ongelma. Jalankulkijaksi laskettavan yksittäisen ”sähköajoneuvoilijan” kaatuminen ei tilastoidu liikenneonnettomuudeksi, vaikka apua onnettomuuspaikalla kävisikin. On siis hankala hahmottaa kokonaiskuvaa siitä, kuinka paljon sähköajoneuvoilla todellisuudessa tapahtuu esimerkiksi pieniä kaatumisia tai myöhemmin hoitoa tarvitsevia vammoja.

Liikennejuopumus luetaan rikoslain puolelle, joten humalassa aiheutettu vaarallinen ajo johtaa seuraamuksiin samoin kuin polkupyörälläkin.

Jalankulkua avustavien ja kevyiden sähköajoneuvojen nimellistehoksi on määritelty 1kW. Laitetta, jossa on pyörät ja moottori, on perinteisesti myös viritelty. Huippunopeudet on usein rajoitettu elektronisesti, mutta rajoitin on helposti ohitettavissa. Sähkötekniikan peruskaavaa (P=UI) mukaillen virtalähteen jännitettä (U) tai kaapeleissa kulkevaa virtaa (I) lisäämällä sähkömoottorista saadaan lisää tehoa (P). Muutoksia on hyvin hankala todentaa päällepäin.

Käyttötavan ratkaisevat käyttäjät

Erilaisissa logistiikan varastoissa ja sisätiloissa siirtyminen sähkölaitteen avulla nopeasti paikasta toiseen on tosin ollut sallittua jo ennen tieliikennelain muutostakin. Samoin on ollut liikuntarajoitteisten liikkumista avustavien apuvälineiden laita. Lasten ja nuorten kuntoa edistävä liikkuminen tuskin ainakaan lisääntyy viihdekäyttöön tehtyjen laitteiden myötä. Liikkuminen pysäkille koulu- tai työmatkalla voi sujua nopeammin näppärästi mukaan taittuvalla laitteella, mikä voi lisätä joukkoliikenteen suosimista autoilun sijaan.

Vuoden 2016 alusta myös sähköpolkupyörät saavat nyt olla 1kW tehoisia aikaisemman 250W sijaan. Ne ovat jo nyt auttaneet erityisesti ikäihmisiä jatkamaan pyöräilyharrastustaan ja myös auttaneet pidempää työmatkaa kulkevia valitsemaan aamuisin polkupyörän auton sijaan. Nettikeskusteluita seuraamalla niidenkin omavalmistuksesta ja virittelystä on toki tullut jonkinlaista pienen porukan kansanhuvia.

Sähköiset liikkumisvälineet ovat kuitenkin nyt täällä – halusimme tai emme. Kevään myötä niiden suosio tulee todennäköisesti kasvamaan merkittävästi. Myös valistustyön on jatkuttava, vaikka maailma ympärillämme muuttuu. Siihen on vain totuttava.

Vuosi 2016 toi tullessaan myös muutamia muita mielenkiintoisia uudistuksia: Traktorimönkijöille tuli kypäräpakko, mikä on erinomaisen hyvä asia. Saimme vastapainoksi myös uuden LT-luokan. Se sallii 15-vuotiaille kuljettajille 60km/h ajonopeuden liikennetraktoriksi rekisteröidyllä ajoneuvolla. Kun kaksipaikkaisia lämpöhytillä varustettuja 60km/h kulkevia ns. UTV-mönkijöitä aletaan rekisteröidä liikennetraktoreiksi, niitä kalliimpien ja hitaampien mopoautojen myynti tulee todennäköisesti vähenemään merkittävästi.

Fysiikan lait tai kuljettajat eivät kuitenkaan kehity tällä välin mihinkään: Vartti lisää vauhtia kaksinkertaistaa edelleen jarrutusmatkan.

Tapio Heiskanen

Kirjoittaja on Liikenneturvan yhteyspäällikkö ja Varsinais-Suomen liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan jäsen